Tietoja, historiaa, muisteloja

Päätimpä alkaa nyt tehdä tälläisen. Kiva lukea itse omia vanhoja juttuja sitten myöhemmin ja olkoot vaikka viihteeksi muillekkin, jotka lukea haluavat. Paljon on kuitenkin juttua ollut, että kiva muidenkin kirjoituksia lueskella.

Kirjoitellaan tänne sitten sitä vauhtia, kun kiinnostaa ja keritään kaikesta kalustosta sun muusta mitä nyt sitten aiheita löytyykin.
Oli tarkoitus eka kirjoitella vähän pidempikin historiikki, mutta kerrataan nyt lyhyesti:
Kaikki taisi alkaa jo vuonna 98, kun sain kipinän tähän touhuun. Kaverin vintillä oli yllätys yllätys hylätty Scalextric rata. Pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan ja ei muuta, kun rata kasaan ja vauhtiin.

Innostus oli niin suuri, että nopeasti alkoi rahan keruu omaan rataan ja eikä aikaakaan, kun sellainen lyhyt rata mulla kiemurteli huoneessa sängyn alta sun muualta. Tilaa kun ei oikein riittävästi ollut, mutta se ei intoa paljon pois vienyt paitsi, kun ne peijakkaan autot lähtivät aina lapasesta juuri siellä sängyn alla.
Siinähän sitten tuli kaverin kautta tavattua Setälän Juha ja hän puheli tälläisestä FinCupista. Silloin oli mielessä, että VAU näillä ajetaan kisaakin. Noh siitäpähän lähti tilaukseen SCX:n Peugeot 206 jolla pääsi ralliluokkaan. Vuonna 99 sitä sitten oltiin ekoissa kisoissa Porissa. Porukka oli aika ronski puheista osa, mutta myös silti erittäin mukavaa ja ilmapiiri kaikinpuolin kiva. Tulihan siinä saatua puuttuviin luokkiin autotkin lainaan.
Siinä sitä tuli Setälän kyydillä kisoja kierrettyä sitten, kun itsellä ei ikää ajokorttiinkaan vielä ollut.

Tarkkaan en nyt muista enkä jaksa tonkia, mutta lopettikohan Juha oman uransa 2002. Vuonna 2003 taidettiin Porissa pitää viimeiset kisat. Se oli itselleni sääli, koska olihan siitä tullut kotirata jossa sai laitettua kampoihin kaikille. Sittemmin kotiradaksi muodostui Nokian rata. Sinne vaan oli jokseenkin hankala päästä, koska rata on lukitussa paikassa ja vaaditaan aina "valvoja". Monet kerrat siellä silti tuli käytyä kuitenkin.
Nokian jälkeen kotiradaksi muodostui Tampereen legendarinen kaukajärvi. Sinne kun pääsi oikeastaan koska vaan ja sai treenailla koko päivän. Kuitenkin kun malliauto kipinäkin syttyi niin ei tuo Kaukajärven rata ollut oikein hyvä siihen touhuun. Tuli se huomattua, kun siellä mentiin todella lujaa 1/24 autolla ja samana päivänä radaksi vaihtui Nokian rata, jossa autot eivät menneet sitten mihinkään.

Tuossa jossain vaiheessa olisiko ollut vuonna 2005 tuli sellainen fiilis, että nyt saa riittää ja tuli myytyäkkin kaikki autot ratoineen päivineen pois. Kuitenkin se kipinä vaan syttyi takaisin ja niimpä sitä taas hankittiin kalustoa.
Nyt kuitenkin taas 2012 tuli samainen fiilis. Sillä erotuksella, että mietein josko panostaisi vaan 1/24 autojen ajamiseen. Tuli myytyä Scalen Sporttia pois ja melkein kaikki 1/32 autot jättäen itselle pari hassua.

Nyt tässä sitten kuitenkin blogia kirjoitellaan. Sikäli ei myyminen kaduta, vaikka halvalla menikin, mutta kaikki kuitenkin melkein oli kisa-autoja joten kiva ehkä aloittaa sitten puhtaalta pöydältä jos Fincup kärpänen puree. Scalen radan myyminen oli aika tietoista, koska siinä ei 1/24 autolla mahdu ajamaan mitenkään järkevästi.

Nyt alkoi sitten Carrera radan kerääminen jota sainkin haalittua ison määrän. Tästä isot kiitokset Ruususen Kaitsulle. Ilman häntä oltaisi aika lähtö asetelmissa. Kiva olisi 4-urainen rata saada tehtyä jossain vaiheessa. Se nyt kuitenkin aina ollut se unelma. Toki näin alkuun riittää jo se 2-urainenkin. Tietenkin, kun siihen vaadittaisi jo se iso tilakin ja sellaista ei juuri nyt löydy. Tilanne on kuitenkin vireillä. Helpottaisi kyllä jos täälläpäinkin olisi muitakin aktiiviharrastajia enemmän, mutta mun korviini ei kyllä ole vielä koskaan sellaista kantautunut. Mutta katsellaan.

Parhaimmat muistot uran aikana:
Eka voitto Porissa luokkana NasCar OMILLA AUTOILLA. (tätä kaipaan vieläkin)
Linja-autolla koko Fincup sarjan kiertäminen. Tästä sain myös oliko vuoden harrastaja-kiertopalkinto. Kiitos siitä. Erityismaininnan ansaitsee myös John Turkki ja Kai Kivekäs, että jaksoivat hakea Vantaa-Helsinki lentokentältä ja jopa viedä takaisinkin.

Ö-Finaalista nousu A-Finaaliin Nascarissa tuntemattomalla radalla.

A-Finaaliin pääsy scx:n Peugeot 206:lla Speedyn radalla. Mulla ei pitänyt olla mitään jakoa. Taisipa olla vakio RX kone ja sen kyllä suoralla huomasi, kun porukka painoa ohi oikealta ja vasemmalta. Mutta niin vain joskus itsekkin osannut ajaa kerrankin varmasti. Vai liekö kädet tärisseet niin paljon ettei saanut edes kaasua painettua.

Kivekkään voittaminen. Kaitsu ollut mulle aina se isoin mittari. Oli se sitten Fincup tai 1/24, mutta se pätee että sun pitää voittaa paras ollaksesi paras ja sitä hän epäilemättä yleensä on ollut.

No tuli tässä nyt sitten jaariteltua vaikka mitä. Vieläkin olisi voinut varmaan enemmänkin tosiaan historiasta kertoa, mutta jätetään tämä nyt tähän. Nyt katsotaan kohti tulevaisuutta ja eiköhän pidetä kaasut kaakossa.